LELUMUSEON tarina 1998- 2022
Halusimme luoda elämysmatkailua, joka koskettaa ja puhuttaa. Kolmen lapsen bio- äitinä ja isänä seitsemän lapsen sijaisäitinä-isänä sekä 8 lapsen mummona ja pappana.. Leluja kertyi nurkkiin ja lapsemme osasivat myös arvostaa niitä. Vanhimman lahjalapsemme äiti halusi nähdä myöhemmin lapsensa lapsuuden hänen leluistaan ja esineistään ja pyysi minua säilyttämään ne. Omasta kokemuksestani tiedän miten paljon muistoja lapsuuden leluihin liittyy ja miten tärkeitä ne muistot ovat. Niin syntyi idea lelujen keräämisestä ja säilyttämisestä. Jatkoin lelujen keräämistä täyttäen kokoelmaani kirpputorilöydöillä tietämättä kuitenkaan mihin ryhtyä niiden kanssa. Mänttään muutettuamme huomasin, että keräily vie jo oman tilansa.
Alkoi syntyä idea lelumuseosta, sillä kokoelmaan kuului melko vanhojakin leluja. Tyhjillään ollut rautatieasema oli palanen palapeliin: siinä oli lelumuseolle tila.
Lelumuseo Lelulaatikko perustettiin suurella ilolla ja innostuksella kaikkien lasteni avustuksella , 1998v. Mäntän vanhalle asemalle Avajaisissa vieraili myös Mäntän kaupunginjohtaja Ilkka Nikmo vaimoineen.. Mieheni ja kaikki perheemme lapset olivat mukana mahdollistamassa lelumuseon synnyn. Omien lasten lelujen lisäksi olen saanut leluja lahjoituksina, joitain lainaksi . Äitini 96v.poistui joukostamme 2021. hänen tekemiä syntymäpäivä tervehdyksiä kortteja löytyy myös muistojen matkalaukuista. Lelulaatikon nimi syntyi siitä, että halusin antaa tietynlaisen vaikutelman: museoon kun astuu sisään, tuntuu, kuin astuisi suureen leluja täynnä olevaan laatikkoon. Ja paljon niitä on kertynytkin! Nyt lahjoituksia on alkanut tulla kivasti. kiitos kaikille !
Viimeksi laskettaessa leluja oli noin 10000kpl./ 500 neliön tilassa. Siihen on vielä lisäksi Arabian astiat sekä kaikkea vanhaa mummolan ajoiltakin. Kirjastokin sai tilaa kun tulimme tänne Alhojärvelle .nyt siirretty eri tilaan koska skootterit tarvitsivat tilaa . Kaikki tavarat ovat peräisin 1900-luvulta tähän päivään.
Lelumuseo kertoo lapsille ja aikuisille historiasta heille tuttujen esineiden ja asioiden kautta. Samalla kun lapset näkevät eri aikakausien ilmenevän leluissa, aikuisille tarjoutuu hyppy omiin lapsuuden muistoihin aikamatkana. Löytyy myös leluja jotka ovat jo kokonaan unohtuneet. Tällaiset elämykset virkistävät muistia ja antavat hyvän mielen, joskus myös kyynel vierähtää poskelle kun muistot heräävät kauas lapsuuden aikaan. Lelut siirtävät arvoja ja asenteita sukupolvilta toisille. Eilisen lapsi kohtaa tämän päivän lapsen. Lasten kulttuuri herättää myös kiinnostuksen entisajan leikkeihin.
Museokäynti on luonteva tapa kertoa lapsille omasta lapsuudestaan tai muistella omaa lapsuuttaan, missä leikin, kenen kanssa, keneltä sain , joulupukiltako ? Leikki ja lelut yhdistävät kaikkia maailman lapsia. Lapsuus, leikki, lelut ja mielikuvitus ovat tärkeä osa elämää. Vain menneisyyden kautta näemme tulevaisuuden. Perinteet elävät leikeissämme ja näkyvät meidän jokaisen elämässä seuraavat meitä jollain tapaa koko elämämme , halusimme tai emme.
Historiani lelumuseon perustajana
Synnyin Porissa Ruosniemen Viikillä.päivä oli keskiviikko. Sieltä vanhempani muuttivat työn perässä Jyväskylään olin silloin 4v. vietin lapsuuteni ensin Palokassa sitten Kenttäkadulla mistä sitten muutimme pian Jyväskylän Kypärämäkeen. . Kotona meitä kannustettiin yrittämään kaikkea uutta ja pitämään kiinni unelmista .Lapsuudenkodin perintöä ovat myöskin positiivinen asenne elämään, peräänantamattomuus ja kyky ottaa toiset huomioon, myös havannoimaan ympärillä olevia asioita . Esi-isämme oli Kalle Kuuteri ns. romukauppias ,osto-ja myyntiliike Porissa. vaimonsa Hanna oli torikauppiaana myi pärekoreja ja liinavaatteita Porin torilla, Meitä oli lapsuuden kodissa 8 sisarusta ja leikimme paljon yhdessä, samasta peitosta kinasteltiin ja itsemme usein naurulla nukutettiin. 10v. ikäerolla nuorempaan . Naapureissakin asui suurperheitä, joten kaveria ei tarvinnut kaukaa hakea. ,Isäni,pala minusta, nukkui pois 2018 huhtikuu 11pv. 94v. Rakas äitini nukkui pois 2.10.21 .96v
Sydän- ystäväni Marjatta Make asui naapurissa ja kuljimme kaikki koulut, kesäleirit ja harrastukset yhdessä. Hän asuu perheineen nyt Israelissa. Yläkerran Eila oli myös erittäin hyvä ystäväni ja koulukaverini oli tosi paljon läsnä meidän kodissa .Yhdessä tehtiin kaikkea mahdollista. Hänen tiensä kulki Helsinkiin. Lisäksi oli Nyfeltin Anneli Ansku nukkui pois 2017, Levälahden Marjatta, Heikkisen Eija ,Paussun Anna-Maija, Niemisen Sirke nukkui pois 2018 , Pirttimaan Raili , Seppäset , Väyryset, Rutaset, Luukkoset ym. Kypärämäki on vieläkin tärkeä paikka sydämmessäni.
Leikimme nukeilla ja autoilla teimme ulkona kotileikit kallionkoloihin. Leikeissämme oli myös käpylehmiä, käpylampaita ja itse askarreltuja paperinukkeja. Myöhemmin tulivat muut ulkoleikit, kuten kymmenen tikkua laudalla, piilosillaolot, liukumäet ym. Talvella tehtiin lumilinnoja, joissa sitten illalla istuttiin kynttilän valossa. Siellä oli tytöt ja pojat yhdessä oli jännää,ensimmäiset ihastumiset koettiin. Lentopallo kentällä pelattiin iltaisin iso joukko nuoria .Siellä kohtasin elämäni prinssin kohta 60v. yhteistä matkaa. Sitten aikaisemmin Valorinteellä kävimme tansseissa yhdessä mentiin ja yhdessä tultiin , oli hauskaa ja turvallista vielä silloin. Nuoruudesta hyviä ystäviä jäänyt rinnalla kulkijoiksi Seija ja Antti nukkui pois 2015 , Sirpa ja Reijo , Tuula ja Osmo , Lahja nukkui pois 2000 ja Mauno ,Kukkamäen Tuula nukkui pois 2020 ja Matti Kukkamäki ja paljon muita . Myöhemmin meidän perheen yhteisiä ystäviä olivat Vaarat, Blommit, Suoniemet ,Ainasojat ,Serkkuni perhe Timo ja Maria Pihlavamäki Elomaat ,Veistelehdot. Järviset ,Siljanderit Yli-luopat ,Juholat ym .
Hauska asia, joka on jäänyt mieleeni, on kun eräänä jouluna Molla-Maijani katosi. Ihmettelin äidille, että pitääkö siivota niin tarkkaan, että lelutkin häviävät. Se oli mystinen asia. Sitten tuli jouluaatto ja pukki lahjoineen. Sieltä se Molla-Maija ilmestyi uusine vaatteineen ja uudella päällä. Voi sitä riemua. Äidin oli täytynyt yöllä kutoa kun kukaan ei ollut nähnyt vilaustakaan.
Kouluaikaan sain pääosan satunäytelmästä Adalmiinan Helmi ,opettajani oli Elsa Heikkinen.. Sillä on ollut kauaskantoiset vaikutukset elämääni. sain paljon rohkeutta sen myötä. Vielä aikuisena kun näimme koulukavereideni kanssa Allu Kirvesmäki huusi kadulla Eläköön Adalmiinan helmi.! Ohjasin myöhemmin 3 satu-näytelmää lasteni koululla Mäntässä ja myös Vilppulassa Leena Järvinen oli silloin rehtorina. Sirpa Putkonen Tuula Aronen mukana . Riitta Tahkion ja Ullan Rosenlundin sekä Arja Moision kanssa Arja oli koulun rehtorina silloinMäntässä, teimme yhteistyötä.innolla koulun ja lasten hyväksi. Myös sijaisvanhempien yhdistyksen lapsille ohjasin satunäytelmän.
Lapsuudessa teimme paljon näytelmiä äidin opastuksella ja avustuksella. Viltit laitettiin näyttämöverhoiksi ja naapurit kutsuttiin katsojiksi. Äitini lauloi meille paljon tehdessään kotitöitä . Myöhemmin olen itse ohjannut 3 -4 satunäytelmää: Huhtijärven koululla, Mäntän Länsi-koskelan koululla sekä sijaisvanhempien lasten ryhmälle Keuruun Männistöllä. Länsi-koskelan koululla, olin myös sirkusohjaajana . kun 6 lapsistamme oli harrastuksessa mukana.Oli upeat esitykset aina kauden päätteeksi. Sirkuksen vetäjät olivat täysin omistautuneita ja hyvin ammattitaitoisia Kyllikki ja Kari Ala-Lehtimäki – Jääskeläinen. Oli hienoa tehdä heidän kanssaan työtä lasten hyväksi. Olivat myös Sijaisvanhempia. Myös meidän ryhmämme SIROLET Sinkut rouvat lesket olivat mukana koko perheet yhdessä. Maarit Nykänen nukkui pois 2020 haudattu Poriin.
Koko elämäni ajan minulla on ollut iso joukko ihmisiä ympärilläni. Ensin hoidin pikkusisaruksiani ja sitten opettajien Hilkka ja Alpo Mäkelän lapsia , Jukkaa, Eeva-Maijaa ja Timoa. Kätilö Astan ja Kuorma-autoilijan Erkki Salmisen Mikko poikaa myös hoidin ja kaikkia naapurin lapsia. Lentopallokentällä Kypärämäessä kohtasin sitten unelmieni prinssin, jonka kanssa olen saanut jakaa kaikki nämä elämän tärkeät hetket. Oman perheen perustaminen lisäsi oman ainutlaatuisen kokemuksen lasten parissa olosta ,Saimme ainutlaatuista 3 poikaa, minulle on kerrottu että on arvokkainta elämässä omistaa 3 poikaa ,meidän kohdalla se on käynyt toteen, heidän kauttaan 5 lastenlasta .Lahjalapsen Veeran 3 tyttöä täydensivät lapsenlasten joukkoa. Nuorena tyttönä olin myös Jyväskylässä liike-alalla Halosella, Sokoksella ja Osmossa, Osmo ja Sonja Jukaraisen opastuksella aloitin harjoittelemaan liike-elämää. Siltä ajalta on myös ystävyyksiä joitakin tapaamme vielä silloin tällöin. , Hänniset ja Kukkamäet . Vielä muistuu mieleen Hirvosen Seija ja Erkki Airaksisen Sinikka, Kotron Ulla, Liukkosen Ritva ja Kalevi Jukarainen ja vielä Seija ja Ritva sisarukset Joroisilta Pieksämäen lähistöltä.
Muutimme mieheni ja poikiemme 2 kanssa Jyväskylästä Poriin 1969 Jukka syntyi Porissa -70 rakensimme ensimmäisen talomme porin Uuteenniittyyn.1974 ja sieltä muutimme Vilppula- Mänttään rakensimme 2 taloa alusta asti ja peruskorjasimme 4 taloa ja 4 mökkiä 1980 Mäntässä hoidin tätiäni 10v. hän muutti Helsingistä sinne. nukkui pois 2011 Toini Lahja Ehdit Kokko . Lelumuseon kanssa muutimme sitten tänne Jämsään ostimme Alhojärven koulun muutto Alhojärvelle vuonna 2012
Opiskelin siinä välissä 1974 lastenhoitoalalle sain heti työpaikan Porin srk samana vuonna rakensimme ensimmäisen omakotitalommePorissa ja ajoin ajokortin . Kolmilapsinen perheemme on sittemmin toiminut 20 lapselle kesäkotina ja seitsemälle lahjalapselle kotina. 1 tyttö on poistunut luotamme (Bettina). Olin sijaisvanhempien yhdistyksen puheenjohtajana Jyväskylässä muutaman vuoden, sitten sama tehtävä Mänttä Vilppula Keuruun alueella 5 vuotta. Vieläkin kokoonnumme kerran kuukaudessa Sirole-ryhmänä keskustelemaan lapsistamme, perheestämme ja elämän tuomista muutoksistamme. Elämän kiertokulku jatkuu ja nyt lapsenlapsiakin on jo kahdeksan . Perustimme lastensuojelulaitos Helmiinan 2005. Siellä oli 8 nuorta ,työntekijöitä parhaimmillaan 15 . Muutamien kanssa pidämme edelleen yhteyttä ja kaikkien kanssa halataan kun tavataan. oli erittäin antoisaa aikaa .Muutama nuori pitää edelleen yhteyttä soittaa aina kun haluaa keskustella ja kysellä mielipidettäni. Sijaislasten äideistäkin on tullut ystäviä huolineen ja iloineen . Anita Viinikainen ja Terttu Rautanen soittelevat edelleen.
Lelumuseo on kulttuurihistoriaa minun näkökulmastani. Lelumuseo on minulle rakas harrastus. Olen saanut siitä voimia arkeeni. Olen myös saanut hyviä ja tärkeitä ystäviä sen myötä. Asiakkaani ovat kiinnostuneita ja arvostavat museotamme kulttuuritekona. Joukossa monta jotka ovat käyneet kaikkina 25v. vuosina lelumuseolla.
Yksi syy lelumuseon olemassaoloon on jakaa muistot ja elämykset sekä virkistää muistia keskustelemalla ja muistelemalla muiden ihmisten kanssa vanhoista ajoista ja tavoista. Toivon, että kaikki saisivat täältä mukaansa jonkin lämpimän muiston omasta lapsuudestaan. Erityisesti muistisairaat sekä näkö ja kuulovammaisten ryhmät ovat jääneet mieleeni . Myös Mummofestarit olivat mieleenjäävät kokemukset! joka kesä aina joku kyselee niistä onko festareita tänä kesänä.?
Lelumuseo on aikamatka lapsuuteen. Matka, jonka pituudesta eivät kerro metrit tai kilometrit, vaan eletty elämä ja kokemamme lapsuus. Kokemukselle ei taida löytyä omaa mittayksikköä. Elämänkulku antaa tarinalle pituutta ja sisältöä. Lapsuuden lelu- ja leikkiperinnön tuntemus on perussivistystä ja meillä kaikilla on siitä oma näkemyksemme. Leluperinne välittää menneisyyttä nykypäivään ja säilyttää sen tulevia aikoja varten, puhuu sen puolesta ja edistää perinteen jatkumista. Menneisyytemme ymmärtäminen kulkee monien esineiden, esimerkiksi lelujen yksityiskohtien kautta. Kurkistaminen lelulaatikon sisään auttaa muistamaan lapsuuden asioita jotka olet jo ehkä unohtanut. Muisti valpastuu ja pakottaa muistamaan, ja avaa myös uusia näkökulmia oman menneisyyden ymmärtämiseen. Voit tuntea ääretöntä mielihyvää, ehkä surumielisyyttäkin. Voimakkaan elämyksen sekä nostalgian tunteita muistaessasi isovanhempiasi , vanhempiasi, sisaruksiasi, kavereitasi kouluaikaasi ja lapsuuttasi, lapsuudenkotiasi.
Omat valintamme vaikuttavat siihen, olemmeko elämämme voittajia vai häviäjiä. Onneksi harjoitus tekee mestarin meistä jokaisesta.
Kiitollisena miehelleni Karille ja lapsilleni jotka ovat mahdollistaneet tämän kaiken !
Taila Helin
Nyt Korona on vaikuttanut meidänkin aukioloaikoihin viime kesä 2020 emme voineet aukaista ollenkaan . Nyt toivomme kovasti että korona antaa mahdollisuuden pitää auki kesä-elo kuun. 2023.
ETSIMME JATKAJAA työllemme , ota yhteyttä jos kiinnostaa. !!!!