Historia

LELUMUSEON  tarina   1998- 2020

Halusin luoda elämysmatkailua, joka koskettaa ja puhuttaa. Kolmen lapsen bio-  äitinä ja seitsemän lapsen sijaisäitinä sekä 8 lapsen mummona . Leluja kertyi nurkkiin ja lapseni osasivat myös arvostaa niitä. Vanhimman lahjalapseni äiti halusi nähdä myöhemmin lapsensa lapsuuden hänen leluistaan ja esineistään ja pyysi minua säilyttämään ne. Omasta kokemuksestani tiedän miten paljon muistoja lapsuuden leluihin liittyy ja miten tärkeitä ne muistot ovat. Niin syntyi idea lelujen keräämisestä ja säilyttämisestä. Jatkoin lelujen keräämistä täyttäen kokoelmaani kirpputorilöydöillä tietämättä kuitenkaan mihin ryhtyä niiden kanssa. Mänttään muutettuamme huomasin, että keräily vie jo oman tilansa.
Alkoi syntyä idea lelumuseosta, sillä kokoelmaan kuului melko vanhojakin leluja. Tyhjillään ollut rautatieasema oli palanen palapeliin: siinä oli lelumuseolle tila.

Lelumuseo Lelulaatikko perustettiin suurella ilolla ja innostuksella kaikkien lasteni avustuksella ,  1998v. Mäntän vanhalle asemalle  Avajaisissa vieraili myös Mäntän kaupunginjohtaja  Ilkka Nikmo vaimoineen.. Mieheni ja kaikki perheemme lapset olivat mukana mahdollistamassa lelumuseon synnyn. Omien lasten lelujen lisäksi olen saanut leluja lahjoituksina, joitain lainaksi  .  Äitini 95v..ja hänen sisarustensakin valuraudasta tehdyt, Porin valu-leimalla varustetut leikkipaistinpannutkin ovat löytäneet sieltä paikan. Lelulaatikon nimi syntyi siitä, että halusin antaa tietynlaisen vaikutelman: museoon kun astuu sisään, tuntuu, kuin astuisi suureen leluja täynnä olevaan laatikkoon. Ja paljon niitä on kertynytkin!  Nyt lahjoituksia on alkanut tulla kivasti.  kiitos kaikille !

Satupuut ryijy

Viimeksi laskettaessa leluja oli noin 7000kpl./ 500 neliön tilassa. Siihen on vielä lisäksi Arabian astiat sekä kaikkea vanhaa mummolan ajoiltakin. Kirjastokin sai tilaa kun tulimme tänne Alhojärvelle. Kaikki tavarat ovat peräisin 1900-luvulta tähän päivään.

Lelumuseo kertoo lapsille ja aikuisille historiasta heille tuttujen esineiden ja asioiden kautta. Samalla kun lapset näkevät eri aikakausien ilmenevän leluissa, aikuisille tarjoutuu hyppy omiin lapsuuden muistoihin aikamatkana. Löytyy myös  leluja jotka ovat jo kokonaan unohtuneet. Tällaiset elämykset virkistävät muistia ja antavat hyvän mielen,     joskus myös kyynel vierähtää poskelle kun muistot heräävät kauas  lapsuuden aikaan. Lelut siirtävät arvoja ja asenteita sukupolvilta toisille. Eilisen lapsi kohtaa tämän päivän lapsen. Lasten kulttuuri herättää myös kiinnostuksen entisajan leikkeihin.

Museokäynti on luonteva tapa kertoa lapsille omasta lapsuudestaan tai muistella omaa lapsuuttaan, missä leikin, kenen kanssa, keneltä   sain , joulupukiltako ?   Leikki ja lelut yhdistävät kaikkia maailman lapsia. Lapsuus, leikki, lelut ja mielikuvitus ovat tärkeä osa elämää. Vain menneisyyden kautta näemme tulevaisuuden. Perinteet elävät leikeissämme ja näkyvät meidän jokaisen elämässä seuraavat meitä  jollain tapaa koko elämämme , halusimme tai emme.

Historiani lelumuseon perustajana

Synnyin Porissa Ruosniemen Viikillä.  Sieltä   vanhempani muuttivat työn perässä Jyväskylään olin silloin 4v. vietin lapsuuteni Jyväskylän Kypärämäessä. Kotona meitä kannustettiin yrittämään kaikkea uutta ja pitämään kiinni unelmista .Lapsuudenkodin perintöä ovat myöskin positiivinen asenne elämään, peräänantamattomuus ja kyky ottaa toiset huomioon, myös havannoimaan ympärillä olevia asioita .Esi-isämme oli Kalle Kuuteri  romukauppias ,osto-ja myyntiliike Porissa. Meitä oli lapsuuden kodissa  8 sisarusta ja leikimme paljon yhdessä, samasta peitosta kinasteltiin ja itsemme usein naurulla nukutettiin. 10v. ikäerolla nuorempaan . Naapureissakin asui suurperheitä, joten kaveria ei tarvinnut kaukaa  hakea. ,Isäni,pala minusta,  nukkui pois 2018 huhtikuu 11pv. 94v.

Sydän- ystäväni Marjatta Make  asui naapurissa ja kuljimme kaikki koulut, kesäleirit ja harrastukset yhdessä. Hän asuu perheineen nyt Israelissa. Yläkerran  Eila oli myös erittäin  hyvä  ystäväni   ja koulukaverini oli tosi paljon läsnä  meidän kodissa .Yhdessä tehtiin kaikkea mahdollista. Hänen tiensä kulki Helsinkiin. Lisäksi oli Nyfeltin Anneli  Ansku nukkui pois 2017, Levälahden Marjatta, Heikkisen Eija  ,Paussun Anna-Maija, Niemisen Sirke nukkui pois 2018 ,Pirttimäen Raili , Seppäset , Väyryset,  Rutaset, Luukkoset   ym. Kypärämäki on vieläkin tärkeä paikka sydämmessäni.

Leikimme nukeilla ja autoilla  teimme ulkona kotileikit kallionkoloihin. Leikeissämme oli myös käpylehmiä, käpylampaita ja itse askarreltuja paperinukkeja. Myöhemmin tulivat muut ulkoleikit, kuten kymmenen tikkua laudalla, piilosillaolot, liukumäet ym. Talvella tehtiin lumilinnoja, joissa sitten illalla istuttiin kynttilän valossa. Siellä oli tytöt ja pojat yhdessä oli jännää,ensimmäiset ihastumiset koettiin. Lentopallo kentällä pelattiin iltaisin iso joukko nuoria.Siellä kohtasin elämäni prinssin kohta 60v. yhteistä matkaa. Sitten myöhemmin  Valorinteellä kävimme  tansseissa yhdessä mentiin ja yhdessä tultiin ,   oli hauskaa ja turvallista vielä silloin. Nuoruudesta hyviä ystäviä jäänyt rinnalla kulkijoiksi Seija ja Antti nukkui pois 2015 , Sirpa ja Reijo , Tuula ja Osmo , Lahja ja Mauno ,Tuula nukkui pois 2020 ja Matti  ja paljon muita .

Hauska asia, joka on jäänyt mieleeni, on kun eräänä jouluna Molla-Maijani katosi. Ihmettelin äidille, että pitääkö siivota niin tarkkaan, että lelutkin häviävät. Se oli mystinen asia. Sitten tuli jouluaatto ja pukki lahjoineen. Sieltä se Molla-Maija ilmestyi uusine vaatteineen ja uudella päällä. Voi sitä riemua. Äidin oli täytynyt yöllä kutoa kun kukaan ei ollut nähnyt vilaustakaan.

Kouluaikaan sain pääosan satunäytelmästä Adalmiinan Helmi  ,opettajani oli Elsa Heikkinen.. Sillä on ollut kauaskantoiset vaikutukset elämääni. sain paljon rohkeutta sen myötä. Vielä aikuisena kun näimme koulukavereideni kanssa Allu Kirvesmäki huusi kadulla Eläköön Adalmiinan helmi.!  Ohjasin myöhemmin 3  näytelmää  lasteni koululla Mäntässä Riitta Tahkion ja Ullan Rosenlundin sekä  Arja Moision kanssa Arja oli koulun rehtorina silloin, teimme yhteistyötä.innolla koulun ja lasten hyväksi. Myös sijaisvanhempien yhdistyksen lapsille ohjasin satunäytelmän.

Lapsuudessa teimme paljon näytelmiä äidin opastuksella ja avustuksella. Viltit laitettiin näyttämöverhoiksi ja naapurit kutsuttiin katsojiksi. Äitini lauloi meille paljon tehdessään kotitöitä . Myöhemmin olen itse ohjannut 4 satunäytelmää: Huhtijärven koululla, Mäntän Länsi-koskelan koululla sekä sijaisvanhempien lasten ryhmälle Keuruun Männistöllä. Länsi-koskelan koululla, olin myös sirkusohjaajana . kun 6 lapsistamme oli harrastuksessa mukana.Oli upeat esitykset  aina kauden päätteeksi. Sirkuksen vetäjät olivat täysin omistautuneita ja hyvin ammattitaitoisia Kyllikki ja Kari Ala-Lehtimäki – Jääskeläinen. Oli hienoa tehdä heidän kanssaan työtä lasten hyväksi. Olivat myös Sijaisvanhempia. Myös meidän ryhmämme   SIROLET Sinkut rouvat lesket olivat mukana koko perheet yhdessä.

Koko elämäni ajan minulla on ollut iso joukko ihmisiä ympärilläni. Ensin hoidin pikkusisaruksiani ja sitten opettajien Hilkka ja Alpo Mäkelän lapsia , Jukkaa, Eeva-Maijaa ja Timoa. Kätilö Astan ja Kuorma-autoilijan Erkki  Salmisen Mikko  poikaa myös hoidin  ja kaikkia  naapurin lapsia. Lentopallokentällä Kypärämäessä kohtasin sitten unelmieni prinssin, jonka kanssa olen saanut jakaa kaikki nämä elämän tärkeät hetket. Oman perheen perustaminen lisäsi oman ainutlaatuisen kokemuksen lasten parissa olosta Saimme  3 poikaa heidän kauttaan 5 lastenlasta . Nuorena tyttönä Olin myös Jyväskylässä liike-alalla  Halosella, Sokoksella ja Osmossa, Osmo ja Sonja Jukaraisen opastuksella aloitin harjoittelemaan  liike-elämää.  Siltä ajalta on myös ystävyyksiä joitakin  tapaamme vielä silloin tällöin. , Hänniset ja Kukkamäet . Vielä muistuu mieleen Hirvosen Seija, Airaksisen Sinikka, Kotron Ulla, Liukkosen Ritva  ja Kalevi Jukarainen ja vielä Seija ja Ritva sisarukset Joroisilta  Pieksämäen lähistöltä.

Muutimme  mieheni ja poikiemme kanssa  Jyväskylästä Poriin 1969 Jukka syntyi Porissa -70 ja sieltä  Vilppula- Mänttään 1980 Mäntässä  hoidin tätiäni 10v. hän muutti Helsingistä sinne. nukkui pois 2011 Toini Lahja Ehdit Kokko . Lelumuseon kanssa muutimme sitten tänne Jämsään ostimme Alhojärven koulun muutto Alhojärvelle vuonna 2012. Olemme yhteensä rakentaneet 3 uutta taloa kodiksemme peruskorjanneet 8 kotia ja mökkiä.

sisaruksiani meitä vanhimmasta päästä vielä 3 näki päivänvalon.

Opiskelin siinä välissä 1974  lastenhoitoalalle sain heti työpaikan Porin srk samana vuonna rakensimme ensimmäisen omakotitalommePorissa ja ajoin ajokortin . Kolmilapsinen perheemme on sittemmin toiminut 20 lapselle kesäkotina ja seitsemälle lahjalapselle kotina. 1 tyttö on poistunut luotamme (Bettina). Olin sijaisvanhempien yhdistyksen puheenjohtajana Jyväskylässä muutaman vuoden,  sitten sama tehtävä Mänttä Vilppula Keuruun alueella  5 vuotta. Vieläkin kokoonnumme kerran kuukaudessa Sirole-ryhmänä keskustelemaan lapsistamme, perheestämme ja elämän tuomista muutoksistamme. Elämän kiertokulku jatkuu ja nyt lapsenlapsiakin on jo kahdeksan  . Perustimme lastensuojelulaitos Helmiinan  2005. Siellä oli 8 nuorta ,työntekijöitä parhaimmillaan 15 . Muutamien kanssa pidämme edelleen yhteyttä ja kaikkien kanssa halataan kun tavataan. oli erittäin antoisaa aikaa .Muutama nuori pitää edelleen yhteyttä soittaa aina kun haluaa keskustella ja kysellä mielipidettäni. Sijaislasten äideistäkin on tullut ystäviä huolineen ja iloineen .

Lelumuseo on kulttuurihistoriaa minun näkökulmastani. Lelumuseo on minulle rakas harrastus. Olen saanut siitä voimia arkeeni. Olen myös saanut hyviä ja tärkeitä ystäviä sen myötä. Asiakkaani ovat kiinnostuneita ja arvostavat museotamme kulttuuritekona. Joukossa monta jotka ovat käyneet kaikkina 20v. vuosina  lelumuseolla.

Yksi syy lelumuseon olemassaoloon on jakaa muistot ja elämykset sekä virkistää muistia keskustelemalla ja muistelemalla muiden ihmisten kanssa vanhoista ajoista ja tavoista. Toivon, että kaikki saisivat täältä mukaansa jonkin lämpimän  muiston omasta  lapsuudestaan. Erityisesti muistisairaat sekä näkö ja kuulovammaisten ryhmät ovat jääneet mieleeni .  Myös Mummofestarit olivat mieleenjäävät kokemukset!  joka kesä aina joku kyselee niistä onko festareita tänä kesänä.?

Lelumuseo on aikamatka lapsuuteen. Matka, jonka pituudesta eivät kerro metrit tai kilometrit, vaan eletty elämä ja kokemamme lapsuus. Kokemukselle ei taida löytyä omaa mittayksikköä. Elämänkulku antaa tarinalle pituutta ja sisältöä. Lapsuuden lelu- ja leikkiperinnön tuntemus on perussivistystä ja meillä kaikilla on siitä oma näkemyksemme. Leluperinne välittää menneisyyttä nykypäivään ja säilyttää sen tulevia aikoja varten, puhuu sen puolesta ja edistää perinteen jatkumista. Menneisyytemme ymmärtäminen kulkee monien esineiden, esimerkiksi lelujen yksityiskohtien kautta. Kurkistaminen lelulaatikon sisään auttaa muistamaan lapsuuden asioita jotka olet jo ehkä  unohtanut. Muisti valpastuu ja pakottaa muistamaan, ja avaa myös uusia näkökulmia oman menneisyyden ymmärtämiseen. Voit tuntea ääretöntä mielihyvää, ehkä surumielisyyttäkin. Voimakkaan elämyksen sekä nostalgian tunteita muistaessasi   isovanhempiasi , vanhempiasi, sisaruksiasi, kavereitasi kouluaikaasi ja lapsuuttasi lapsuudenkotiasi.

Omat valintamme vaikuttavat siihen, olemmeko elämämme voittajia vai häviäjiä. Onneksi harjoitus tekee mestarin meistä jokaisesta.

Kiitollisena miehelleni Karille ja lapsilleni  jotka   ovat  mahdollistaneet  tämän kaiken !
Taila Helin

Nyt Korona on vaikuttanut meidänkin aukioloaikoihin viime kesä 2020 emme voineet aukaista ollenkaan . Nyt toivomme kovasti että korona antaa mahdollisuuden pitää auki kesä-heinäkuun. 2021

ETSIMME JATKAJAA työllemme , ota yhteyttä jos kiinnostaa. !!!!